017.

Mä kuuntelen liian monta kertaa putkeen rakkausbiisiä ja tanssin alushousuissa pitkin kämppää. 

Mua vähän naurattaa, enkä edes tiedä mikä. Kai mä olen vain onnellinen, ainakin vähän. 

Vaikkakin ikävä on ollut kamala viimepäivinä mun rakasta naista kohtaan. 

Se on tuolla jossain niin kaukana, eikä näe mitään mitä täällä on. 

Mitä täällä tapahtuu. 

Mä tahdon liittää sen tähän palapeliin, missä on liian suuri kolo sitä varten. 

Kuukausi ja sitten se tulee. 

Sitten kaikki on täydellistä, vaikka mä tiedänkin että se käskee mun ryhdistäytyä. 

Ei saa vetää piriä tiistaina aamuyöllä, ei saa polttaa kannabista melkein joka päivä ihan liikaa. 

Ei saa syödä yksin ekstaasia ja eksyä kaupungille. 

Ei saa liikaa. Ja mä tiedän. 

Mutta kun ei se ole täällä, mua ei kiinnosta mikä on liikaa.

Se kuitenkin vain hetken saarnaa, ja tahtoo sitten itsekin.

Mä niin odotan että nämä kaksi kaunista tapaa ekaa kertaa oikeasti. 

Koska sitten.. ah.

Ja mun on hyvä näin - kauniisti sekaisin.