Mutten mä saa mitään aikaiseksi.
Mä olen joko liian onnellinen tai liian ahdistunut - en ole päättänyt.
Joskus musta tuntuu, että olen niin pakahtunut onnesta, että se ahdistaa mua.
En tiedä onko se mahdollista - mutta enhän mäkään ole.
Kaipaan mun ystäviä ja samalla en kaipaa mitään.
Mun on niin hyvä olla tässä, etten mä voi pyytää enempää.
Se sanoi mulle taas, että se ihastui muhun uudestaan.
Ja uudestaan.
Se sanoi sen taas.
Ja mä taisin olla vaan ihan hiljaa.
Hymyilin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti